Info

Anja_72

pho­to Anni Arff­man

ANJA KURIKKA,
kuva­tai­tei­li­ja, syn­ty­nyt 1956 Revon­lah­del­la
asuu ja työs­ken­te­lee Oulus­sa

Maa­laan, piir­rän, teen ins­tal­laa­tioi­ta.

Tai­teen teke­mi­nen on minul­le asioi­den lähes­ty­mis­tä emo­tio­naa­li­ses­ti.
Teh­des­sä­ni tai­det­ta, olen tilas­sa, jos­sa ali­ta­jun­nal­la on suu­ri mah­dol­li­suus toi­mia. Pro­ses­sin­omai­nen tapa­ni työs­ken­nel­lä tuot­taa mie­lee­ni intui­tii­vi­sia oival­luk­sia, joi­hin olen oppi­nut luot­ta­maan.

Piir­tä­mi­nen on minul­le hyvin lähei­nen, jopa luon­nol­li­sin ilmai­su­muo­to. Väre­jä koh­taan taas tun­nen suur­ta into­hi­moa, ja tuo­tan­nos­sa­ni on sel­väs­ti havait­ta­vis­sa kausit­tai­set miel­ty­myk­set tiet­tyä väriä koh­taan. Punai­nen väri val­ta­si vii­den vuo­den ajan kaik­ki maa­lauk­se­ni, mus­ta-val­koi­suus on saa­nut tuo­tan­nos­sa­ni vah­van ase­man ja seu­ran­nut jokais­ta väri­kaut­ta­ni.

Tähä­nas­ti­set teok­se­ni ovat lähes­ty­neet lyy­ris­tä ekspres­sii­vis­tä ilmai­sua. Teok­sie­ni, ja myös per­soo­nas­sa­ni ole­va, vah­vuus ja herk­kyys ilmen­ty­vät runol­li­se­na mut­ta hau­raan vah­va­na vii­va­na. Käte­ni piir­tää vii­vaa, jon­ka läh­tö­koh­ta löy­tyy lap­suu­te­ni mai­se­mas­ta, joen poh­jas­ta. Kivik­koi­sen poh­jan epä­ta­sai­ses­ti vaih­te­le­va ryt­mi kul­keu­tuu käte­ni kaut­ta tal­len­taen ais­ti­ko­ke­muk­sia­ni. Piir­ti­men tai pens­se­lin jäl­jen vaih­te­le­vuus pei­lau­tuu joen muo­toon ja ryt­miin.

Usein monis­ta arjen ja hen­ki­lö­koh­tai­sen elä­män ris­ti­rii­dois­ta tulee tai­tee­ni sisäl­tö.

 

I paint, I draw and I make ins­tal­la­tions.

For me making art is approac­hing mat­ters emo­tio­nal­ly. Whi­le making art, I’m in a space, whe­re the subconscious is wor­king. My process-like met­hods of wor­king pro­duce intui­ti­ve ideas, in which I have lear­ned to trust.

Drawing is a clo­se and natu­ral form of expres­sion for me. I feel great pas­sion for colors, and sea­so­nal pre­fe­rences are clear­ly seen in my works. The color red took over all my pain­tings for five years, black and whi­te has adap­ted a strong posi­tion in my works and has fol­lowed all periods of colors.

My artwork has fol­lowed an expres­sio­nis­tic and lyric expres­sion so far. The strength and sen­si­ti­vi­ty in my works, and in my per­so­na­li­ty mani­fest as a poe­tic but frail­ly strong line. My hand draws a line, who­se star­ting point is found in a landsca­pe of my child­hood, bot­tom of a river. The unba­lanced chan­ging rhythm of the roc­ky bot­tom chan­nels through my hand cap­tu­ring my sen­sing. The varia­bi­li­ty in the trace of a scri­be or brush is mir­ro­red in the river’s sha­pe and rhythm.

My art is born from the many conflicts in my per­so­nal and dai­ly life.